Darwinin kehitysoppi ajan tasalle
 
 
Helsingin Sanomien vieraskynässä 1.7.2004 tulevaisuudentutkija Hazel Henderson kertoi Charles Darwinin käsikirjoituksien uudelleen arvioinnista. Arvioinnin suorittanut tiedemiesryhmä korostaa uudessa versiossa Darwinin teoriaa, jonka mukaan ihmiskunnan evolutiivinen menestys ei ole niinkään peräisin kilpailun periaatteesta, jossa vahvin jää eloon, vaan enemmänkin ihmisen kyvystä liittoutua ja tehdä yhteistyötä.
 
Mielestäni uutinen on erittäin myönteinen ja tervetullut. Se antaa viitteitä syvälle juurtuneen ajatusmaailman vähittäisen muutosprosessin edistymisestä. Kuitenkin on syytä muistaa, että Darwinin teoria on luonnontieteellinen teoria, jota ei pitäisi sellaisenaan soveltaa yhteiskuntaan.
 
Kutakin tiettyä ajanjaksoa on leimannut sille ominainen ilmapiiri, joka taas on väistämättä vaikuttanut sen ajan johtopäätelmiin, olivatpa ne tieteellisiä tai jotakin muuta lajia. Monesti yhteiskunnasta on kohdistunut voimakas paine tiettyjen, esimerkiksi kilpailun ja syrjinnän oikeuttavien lopputulosten todistamiseksi. Toiset lopputulokset on puolestaan jouduttu hylkäämään, koska ne olisivat yksinkertaisesti aiheuttaneet liikaa kohua tai horjuttaneet valtarakenteita. Esimerkiksi todisteita kännyköiden säteilyn haitallisuudesta ei ole hyväksytty, vaan haitallisuuden puolestakin puhuvat näytöt on leimattu moniselitteisiksi tai normaaleiksi. En nyt julista kännyköitä vaaralliseksi, mutta aivan selviä ristiriitaisuuksia eri tutkimusten kesken voidaan havaita ja tulosten vähättely juuri haitallisuuden kannalta on ilmeistä. Kännykkäteollisuudelle suotuisat tulokset päätyvät myös helpommin julkisuuteen.
 
Historiasta voidaan havaita, ettei tutkimustulosten ohjaaminen tiettyyn ennalta määrättyyn suuntaan ole mitenkään tavatonta. Kaksi suurinta vaikutinta tietyn tuloksen julkistamiseen ovat varmastikin tiedemiehen ja hänen edustamansa yhtiön maine sekä tieteellisestä todisteesta saatavat taloudelliset hyödyt. Varsinkin nykyään taloudelliset edut nousevat yhä tärkeämmäksi, eikä jonkin aineen julistaminen vaaralliseksi ole juurikaan koskaan taloudellisesti kannattavaa teollisuudelle. Etenkin epäselvät rajatapaukset ja vaikkapa "vain vähän" syöpäriskiä lisäävät aineet voidaan päätyä julistamaan vaarattomiksi taloudellisten etujen varjossa. Kilpailu on kovaa ja siinä on pärjättävä, ajatellaan Darwinia vanhaan malliin tulkiten. Esimerkiksi atsovärit sallittiin uudestaan käyttöön EU:n myötä Suomessakin, vaikka niiden haitat ovat selvästi tiedossa - mutta ne ovat halpoja teollisuudelle. Toinen esimerkki on torjunta-aineet, kuten DDT, joista myös oli pitkään selvää näyttöä haitallisuudesta, mutta niiden käyttöä jatkettiin - jatketaan edelleen mm. kehitysmaissa. Myös geenimanipuloinnin haitoista luonnolle on selviä näyttöjä, mutta geenimuuntelusta elantonsa saavat yhtiöt haluavat nähdä vain hyvät puolet.
 
On myös todistettu, että tiedemiesten omat päämäärät ja ulkoiset olosuhteet, kuten tiedeyhteisön ilmapiiri vaikuttavat aina tutkimuksen lopputulokseen, vaikka tiedemiehen lähtökohdat olisivatkin hänen omasta mielestään täysin objektiiviset. Yleensä tutkimukset suoritetaan jonkin teorian osoittamiseksi todeksi tai vääräksi. Tiedemiehet, jotka etsivät todisteita elämästä Marsista, löytävät niitä paljon todennäköisemmin kuin tiedemiehet, jotka etsivät todisteita elämän esiintymistä vastaan.
 
Jos ajatellaan Darwinin aikaa 1800-luvulla, olisi varmasti ollut hyvin vaikeata julkaista kehitysteoria, joka olisi todennut vallitsevan yhteiskuntarakenteen luonnon vastaiseksi. Olihan joskus mahdotonta todistaa maan olevan pyöreä, kun valtaosalla ihmisistä oli vankka käsitys sen litteydestä. Samanlaista jäykkyyttä tieteessä on havaittavissa nykyäänkin. Vaikka on varmasti järkevää vaatia todisteita jostakin asiasta eikä suin päin rynnätä johtopäätöksestä toiseen, on myös haitallista itsepäisesti pysytellä vanhoissa uskomuksissaan ja suhtautua kaikkeen uuteen tietoon kielteisesti. Mielestäni olisi terveellistä myöntää, ettemme koskaan tule tietämään kaikkea mistään yksittäisestä asiasta ja että voimme olla myös aina väärässä. Mikään ei ole maailmassa varmempaa kuin että kaikki muuttuu eikä mikään ole pysyvää.
 
Lopuksi voisin todeta arkkitehti Kaj Nymanin sanoin: "Luonnosta voisi oppia, että evoluutio ei ole sitä että vahvin voittaa, vaan että se jää eloon joka on tarpeeksi nöyrä oppiakseen mitä merkitsee olla osa ympäristöä."
 
  -  12.8.2004
 
* Vihreän polun julkaisu: Darwinin kehitysoppi ajan tasalle

Henrik Varpiala