Kun kiireestä tuli hyve
 
 
Kukaan ei sitä haluaisi, mutta kuitenkin sitä ihannoidaan ja ylläpidetään kiire. Kiire on lähes kaikkialla, ja se myös näkyy ja tuntuu. Minne kaikilla on kiire ja miksi? "On vain paljon asioita, jotka on hoidettava..." Kiire näkyy sinne tänne säntäilevien ja stressaantuneiden ärtyisien ihmisten lisäksi myös tavaroiden laadussa sekä psyykkisten sairauksien jatkuvana lisääntymisenä.
 
Mielenkiintoista kiireessä on sen jatkuva kiristyminen nykyisessä "kehittyneessä" tai ainakin teknistyneessä yhteiskunnassa. Meillä on käytössämme satojatuhansia tietokoneita, jotka ovat tuplasti nopeampia kuin pari kolme vuotta sitten ja jotka suorittavat useita miljoonia laskutoimituksia sekunnissa. Robotit ja muu automatiikka hoitavat monia aiemmin ihmisille langenneita raskaita, pitkästyttäviä ja vaarallisia työtehtäviä. Tuotantoa on siirretty paljolti Aasian vapaakauppa-alueille, missä valmistuskustannukset ovat lähellä nollaa. Yksityisautojen määrä lisääntyy jatkuvasti, jolloin vallitsevan käsityksen mukaan kaikki pääsevät milloin vain mihin vain, helposti ja kätevästi. Ostokset pystyy hoitamaan netissä ja kännykän avulla asioita voi hoitaa milloin tahansa ja missä tahansa.
 
Silti meillä on kiire; monella vieläpä pahempi kuin koskaan aiemmin. Miksi? Koska kiireen ylläpitäminen on kaikin tavoin taloudellisesti erittäin kannattavaa. Tekniikkaa hyödynnetään vain yhä suurempien voittojen tavoitteluun ja entistä monimutkaisempien viihdelaitteiden suunnitteluun, eikä suinkaan siirretä saavutettua helpotusta lyhentämättömänä työntekijöille. Päinvastoin: työehtoja tiukennetaan jatkuvasti ja monet tekevätkin jo usean työntekijän työt alle yhden henkilön palkalla. Saavutetut hyödyt eivät siis jakaudu tasapuolisesti, vaan kerääntyvät yhä harvemmille.
 
Tehokkuuden tehostamisessa ja voittojen kasvattamisessa ei ole mitään rajoja. Vaikka yhdellä henkilöllä voikin olla miljardeja euroja käytettävissään, eikä hän edes aio niitä koskaan käyttää, "on vain pidettävä pyörät pyörimässä" ja tahkottava lisää ja lisää. Tosin kiireen suosioon on olemassa muitakin syitä, jotka kylläkin kietoutuvat toinen toisiinsa.
 
Koko yhteiskuntarakenne on kehittynyt kiirettä vaalivaksi ja ylläpitäväksi. Sen voi havaita vaikkapa televisiota, elokuvia, videopelejä ja radiota seuraamalla. Kaikesta välittyy todella rauhaton tunnelma, teemat vaihtuvat nopeasti, kiperiä tilanteita, vilkkuvia kuvia ja nopeatempoista musiikkia. Pitemmän päälle tämä tarttuu ihmisiin ja koko elämästä tulee hektistä, rauhatonta ja loputonta eri tilanteiden vaihtuvaa virtaamista. Kun lapsi kasvaa tällaisessa ympäristössä, on seurauksena keskittymishäiriöitä kuten ADHD, masennusta ja syrjäytymistä.
 
Kiire on myös oiva väline, kun emme halua puuttua tärkeisiin kysymyksiin ja kuitenkin maailma alkaa näyttää merkityksettömältä ja vastenmieliseltä. Kiire peittää kätevästi kaiken ajatteluun vaadittavan ajan ja se on yleisesti hyväksytty tekosyy "olla ehtimättä" tekemään jotakin, ja kaiken lisäksi kiireen luomaan tekosyyhyn on helppo uskoa itsekin. Kun on jatkuvasti tekemistä, enemmän tai vähemmän pakollista, ei jää aikaa miettiä asioiden vaikutuksia, mielekkyyttä tai laajempia kokonaisuuksia, vaan "kunhan pyörät pysyvät pyörimässä". Sokerina pohjalla, kansalaisten jatkuva puuhasteluvimma auttaa myös tehokkaasti kulutuksen lisäämisessä ja talouskasvun kiihdyttämisessä.
 
Nykykiireelle on myös tunnusomaista, ettei sitä ole siellä missä sitä todella tarvittaisiin, kuten ilmastonmuutoksen torjumisessa, ympäristönsuojelussa, ihmisoikeuskysymyksissä tai vähävaraisten eli suurimman osan planeettamme asukkaiden ongelmien ratkaisemisessa. Valta on harvoilla ja he ajavat toisten etuja vain siinä määrin kuin se heitä itseään parhaiten hyödyttää.
 
Kiireestä on siis tullut hyve, koska se pitää yhteiskuntaamme pystyssä. Jos haluat päästä kiireestä eroon, olet yhteiskuntaa vastaan. Yhteiskuntana meillä on kova kiire kiihdyttää talouskasvua. Talouskasvun sanotaan olevan hyväksi kaikille ja ainoa todella tavoittelemisen arvoinen asia. Kun katsotaan mitä maailmassa on kokonaisuutena viime vuosina ja vuosikymmeninä tapahtunut, voidaan helposti todeta talouden kasvaneen ja vähintään samassa määrin elämän kurjistuneen. Minne meillä siis onkaan kiire?
 
  -  15.12.2005
 
* Vihreän polun julkaisu: Kun kiireestä tuli hyve

Henrik Varpiala